Aikuisen keskimääräinen unentarve on 7-8 tuntia. Toinen voi kuitenkin pärjätä 5-6 tunnin unilla, kun toiset saattavat tarvita 9 tuntia unta. Usein ajatellaan ikääntyvän unentarpeen vähentyvän, mutta kyseessä voi kuitenkin olla kyvyttömyys nukkua tarvittavaa aikaa yhtäjaksoisesti. Vuorokauden kokonais unentarve voi siis pysyä samana, kun päivätorkut lisätään yöllä nukutun unen määrään. Kun päivän velvoitteet eivät ole enää esteenä, voi ikääntyvä toteuttaa kehon luonnollista tarvetta saada unta iltapäivällä.

Ikääntyessä unenlaadussa tapahtuu muutosta

Ikääntymisen myötä, on aivan tavallista, että nukahtamiseen voi mennä tavallista kauemmin aikaa. Syvän unen jaksot yön aikana vähenevät ja uni on herkempää mm. ulkoisille ärsykkeille, kuten ulkoa kuuluville äänille tai vessahädän tunteelle. Yölliset heräilyt voi siis lisääntyä. Nuori voi herätä yöllä ja nukahtaa heti uudelleen, muistamatta aamulla heräämistään. Ikääntyvän voi olla vaikeampi nukahtaa yöllä heräämisen jälkeen. Torkkuminen päivällä on myös tavanomaista.

Luonnolliset ikään liittyvät tekijät voivat olla vaikea erottaa hoitoa vaativasta unihäiriöstä.

Aivot säätelevät uni-valve -rytmiä

Valo ja päivärutiinit ovat mm. tekijöitä, jotka vaikuttavat sisäisen vuorokausirytmin säätelyyn. Tämä säätelykeskus sijaitsee aivoissa hypotalamuksen alueella ja säätelee sieltä mm. melatoniinin ja kortisolin rytmiä. Uni-valve -rytmin häiriöt voivat olla merkittäviä unettomuuden tekijöitä. Ikääntyville tyypillistä on unirytmin aikaistuminen, jolloin herätään varhain aamuyöllä ja tunnetaan illalla tarvetta mennä hyvin aikaisin, jopa ennen klo 21 nukkumaan. Aikaistunut unirytmi voi häiritä sosiaalista elämää, kun aamuyöstä toiset vielä nukkuvat ja illalle ei voi suunnitella ohjelmaa aikaisen nukkumaanmenon mahdollistamiseksi.